Kävin tänään Pepin kanssa itsekseni aamulla treenailemassa agilityä. Ei mennyt aivan huonosti, mutta ei nyt aivan niin hyvinkään. Peppi tuntui olevan hieman muissa maailmoissa, mikä on kovin outoa, sillä yleensä se suhtautuu agilityyn mitä suurimmalla innolla. Ehkä eilisiltaiset pentutreffit rasittivat myös äityliä?
Joka tapauksessa taisin itsekin vähän ahnehtia (hölmö minä, tästä tavasta täytyy päästä eroon!), tarkoituksena oli tehdä ainoastaan putkeen ja hyppyihin lähettämistä, niin että P tietää palkan odottavan lopussa valmiina (makkaraa kupissa). Putkeen meno ei mielestäni ollut näin yhtään sen parempi kuin ilman loppupalkkaa, hypyt alkoivat muutaman toiston jälkeen sujua melko hyvin, pystyin lähettämään kahdelle hypylle kun palkka odotti toisen hypyn takana.
Sitten suunnitelmiin kuului kepit ja keinu. Kepeillä naksuttelin ensin pelkkää sisäänmenoa ja sen jälkeen tein naksun kanssa kuuden kepin sarjaa. Tämä meni ihan ok, joskin mokasin kun olin lähdössä kentältä koko treenien päätteeksi ja sain ihme älynväläyksen ottaa kepit vielä kerran... Joo, ei ollut koiralla enää oikeen motivaatio kohdallaan. Liian monen yrityksen jälkeen saatiin kuitenkin yksi onnistunut suoritus. Keinua otettiin namin kanssa ja mentiin ihan rauhassa. Puolivälin jälkeen kynnet tulee esille ja eteneminen on hidasta ryömimistä. Toista pelottaa. No, yritetään totutella tähän ajan kanssa...
Näiden lisäksi sain jostain syystä päähäni ottaa kuitenkin pienen radan pätkän, joka vaati takaaleikkauksen. Se meni ihan plörinäksi. Miksi en usko omaa treenisuunnitelmaani ja vältä tekemästä sellaisia asioita, joihin emme ole vielä valmiita?
Muistettavaa:
- Mieluummin lyhyet, hyvin suunnitellut treenit kuin liian pitkät rävellykset
- Kun suunnittelet treenit, noudata suunnitelmaa!
- Etene hitaasti, annan koiran levätä ja rauhoittua eri juttujen välillä
Kommentit